Matka Magdeburgiin ja kämpän esittelyä

Lauantaina vaihtomatkani vihdoin starttasi. Luultavasti Brysselistä saadun vaihdon esimaun ansiosta sitä paljon kyseltyä jännitystä ei suuremmin tullut, ainakaan vielä. Matka alkoi Helsinki-Vantaalta, josta lensin Berliiniin Tegelin kentälle. Pakatessa laukkuja tuli muutamaan kertaan mietittyä, että tulenkohan mä ikinä selviämään perille asti kahden matkalaukun ja käsimatkatavaroiden sekä tietysti tietokoneen kanssa. Nyt miespuoliset henkilöt miettivät, että mihin sitä mies voi noin montaa laukkua tarvita, mutta onhan se nyt selvää, jos reissu kestää vajaan puol vuotta ja muutamat kengät vie jo toisen laukun, kun se niidenkin koko sattuu olemaan mallia kanootti. Kaikki laukut tuli perille Berliiniin ja laukkujen paljoudesta johtuen otin ensimmäisen mahdollisen taksin, jolla hurautin Berliinin päärautatieasemalle, elikkäs Hauptbahnhofille, niinku se täkäläisittäin nimetään. Taksi oli varsin halpa, 18 euroa, kun matkaakin taitettiin semmosen 8 kilometrin verran. Magdeburgissa ei siis ole isompaa kansainvälistä lentokenttää, minkä johdosta Berliinistä joutuu ottamaan junan Magdeburgiin. Matkalaukut rajoittivat myös Berliinissä hengaamista, joten plääninä oli hakea suoraan lipputiskiltä seuraava mahdollinen menolippu. No Herra lipunmyyjä teki työtä käskettyä ja buukkasi minut 11 minuutin päästä lähtevään junaan. Ajattelin ääneen, että taitaa tulla vähän hoppu, mutta rohkaisevasti herra lipunmyyjä totesi, että kyyyyyyyl sä ehdit, helposti. En jäänyt kyselemään lipusta sen enempää, mutta Saksassa matkaileville tiedoksi, että tällainen lippu oli 27,30 euroa. Ennakkoon olin googletellut junia Magdeburgiin, jolloin tuli vastaan samoja hintoja ja myös hieman korkeampia. Seuraavaksi näinkin ensimmäiset raiteet kerrosta alempana, mutta ne olivat vaan ensimmäiset 6 raidevaihtoehtoa. Magdeburgin junan raiteet olivat vasta numerolla 14, jotka löytyivätkin muutama kerros ylempää. Joo, luit oikein. Raiteita lähtee parista eri kerroksesta. Rakennus on uudelleenrakentamisesta johtuen varsin tuore ja iso. Pelkkää toimistotilaa siellä on 44000 neliömetriä ja kauppoja/ravintoloita 15000 neliön edestä. Vertailuksi voisi sanoa, että Kesko on onnistunut siirtämään miltei koko Kouvolan keskustan Kuusankoskelle 48000 neliömetrin tiloihin nimeltä Veturi. 

Päästessäni junaan löysin helpotuksekseni paikan heti ovien vierestä ja sain kaikki laukkuni ympärilleni. Junahan oli ison kaupungin tapaan täynnä, mutta kenellekään ei nämä sivussa olevat käännettävät penkit ollut onneksi kelvanneet, paitsi arvon saksalaismummelin laukulle. Laukku tietenkin piti olla kahden penkin edessä poikittain, ettei penkkejä voi käyttää. Tyynen rauhallisena otin oikeuden kääntää mummelin laukun niin, että se vie mahdollisimman vähän tilaa… UPS, johan tuli polttavan tuima katse. No nyt siihen kuitenkin mahtui myös omat laukkuuni hyvin siihen viereen pystyyn ja pääsin vielä itsekin istumaan. Koin omaavani kokeneemmankin varastomiehen kyvyt istahtaessani levollisin mielin istumaan. Saksalaismummeli ei levon hetkeä saanut, sillä hänen tehtävänään oli selvästi tarkkailla koko 1,5h matka minun liikkeitäni. Nimittäin jokaikisellä pysäkillä (Pysäkkien määrän takia matka kestääkin tuon 1,5h) seurasin sivusilmällä, kun mummeli kääntyi penkin välistä kurkkimaan tuimasti sorkinko hänen laukkuaan, kun ihmisiä meni ohi ja ulos eri pysäkeille. Siis haloo! Nätisti hieman käänsin sitä laukkua. Auta armias, kun erehdyin kaivamaan vesipulloni laukusta (huom. omastani), joka oli jalkojeni välissä. Tunsin katseen lävistävän tällä hetkellä hiljaisen ja täysin viattoman olemukseni. Ensinnäkin se oli joku Samsonite-kopio, eikä mikään Prada tai Louis Vuitton. Toisekseen väitän, että mä en nyt niin kriminaalilta voi näyttää. Tai ehkä se pitää ottaa kohteliaisuutena, jos vauvan pyöreys olisi vihdoin alkanut hävitä kasvoilta. Pakko myöntää, että kaivoin pulloa pari kertaa ihan vaan testatakseni mummelin virkeyttä. Kyllähän koko tilanne pisti hieman hymyilyttämään, mutta pysyipähän mummelin mieli virkeänä koko matkan. Perillä Magdeburgissa ojensin laukun ystävällisesti The Mummelille ja sain vihdoin ensimmäisen luottavaisen hymyn. Olin perillä.

Suunta kohti kämppää

Jännitys majoittumisen osalta laukesi jo heinäkuussa, kun löysin yksiön yksityisiltä markkinoilta eräältä opiskelijatytöltä, joka lähti myös vaihtoon. Magdeburgissa kämppien hintataso on suurin piirtein Lappeenrannan tasolla. Koulun tarjoamat solukämpät olisivat tietysti olleet yksityiseltä sektorilta löytyviä halvempia, mutta ajatus keittiön jakamisesta vähintään neljän tuntemattoman ihmisen kanssa ei toimi teoriassa, eikä käytännössä. Kokemusta on nimittäin suomalaisesta AMK-insinööristä kämppiksenä kaupungissa nimeltä Lohja. Menisi liian kauan kertoa kyseinen stoori tähän väliin, joten hypätään sen ohi. Joka tapauksessa lähtemättömän vaikutuksen kaveri jätti, jonka takia yksiö oli ainut vaihtoehto tapauksessani. Nimim. Nevö föget Lohjan kesä 2010.

Tänne hakeville opiskelijoille suosittelen selaamaan OVGU:n kotisivuja, josta löytyy suoraan linkkejä erilaisille asuntoja välittäville sivustoille. Tässä suora linkki http://www.ovgu.de/unimagdeburg/en/International/Incomings/Students/Before+You+Travel/Finding+Accomodation.html. Jos haet kämppää OVGU:n kautta, niin hakemiseen löytyy ohjeet löytyy myös OVGU:n nettisivuilta ja vuosittain päivittyvistä vaihto-opiskelijoiden infopaketista. Tämä infopaketti lähetettiin sähköpostiini koulun toimesta, mutta nettisivuiltakin se löytyy nimellä Guide for Exchange Students. Koululta kämppää haettaessa kaikki keskustelu tulee hoitaa saksaksi. Kun sain tietää, että koululta tarjotaan ainoastaan soluja, aloin hakea kämppää löytämältäni http://www.wg-gesucht.de/ -sivustolta. Lähetin monta kymmentä hakemusta. Vastauksia rupesikin tulemaan, mutta harmikseni moni kämpistä oli jo mennyt, vaikka olin ajoissa liikenteessä. Kaikki ei vaivautunut edes vastaamaan. Luultavasti syynä oli vuokrattavan ajan pituus. Suomessakin on hankalaa löytää kämppää vajaaksi puoleksi vuodeksi. Saksassa kalustettujen kämppien löytäminen oli myös hieman kiven alla. Osan hylkäsinkin, koska olisin joutunut hankkimaan kaikki kalusteet ja tarvikkeet itse. Saadessani vastauksen tästä valitsemastani kämpästä löin sopimuksen pikapuoliin lukkoon. Ja onneksi! Täältä 33 neliön kämpästä löytyy kaikki tarvittava. Astiat, sohva, pyykinpesukone, työpöytä, sänky, imuri, mikro, jopa telkkari yms… Siis kaikki. Valintakriteereinä käytin myös etäisyyksiä tärkeimpiin kohteisiin, kuten kouluun, joka on ihan vieressä. Päärautatieasemalle on pari kilsaa ja saman verran baari/ravintola keskittymälle, joka on Hasselbachplatzin ympäristössä. Aika sopivalta siis tuntuu :)

Tänne tuloani helpottaakseen vuokranantaja tuli minua juna-asemalle vastaan autolla, jotta päästiin helposti kämpälle. Ei ollut nimikylttiä tms, mutta hän tunnisti minut laukkujen määrästä saman tien. Kämpälle päästyämme sain esittelykierroksen talosta jne. Ojensin tytölle hieman Made in Finland tuliaisia, kun en keksinyt enää mitään kysyttävääkään. Sitten päätimmekin lähteä yhdessä lounaalle keskustaan, kun nälkä kurni jo Finnairin tarjoaman croisantin jäljiltä. Samalla tyttö esitteli minulle kaupunkia matkan varrella. Olin kämpän suhteen alusta asti luottavainen, koska tyttö oli sähköpostikeskusteluissa erittäin asiallinen ja auttavainen. Loppujen lopuksi kaikki oli juuri niin kuin kuvittelinkin, joten kaikki on mennyt tähän asti putkeen. Lauantain projektina olikin siivoilla hieman ja sitten asettua taloksi purkamalla matkalaukut. Muuta ei sitten jaksanutkaan. Tässä muutama kuva siitä, miltä neljän seinän sisällä ja katon alla näyttää.

Tänään lähden tutustumaan paremmin itse kaupunkiin. Maanantaina olisi tarkoitus mennä koululle International Officeen hoitamaan kouluasiani kuntoon. Aikasemmin mainitsemani assistentti lupasikin tulla hakemaan minut kämpältä, jotta voidaan mennä samaa matkaa kerran asun tässä matkan varrella. Siis oikeinkin hyvää ja mukavaa palvelua!

Joo hanskat tippu, mä on siis lomalla!

Lomalla oon ollut nyt reilun parisen viikkoa ja vielä hetkisen jatkuu. Saksan lähtötunnelmiin sisältyy pienen jännityksen lisäksi myös paljon pyykinpesua ja pakkaamista. Viimeksihän mainitsin matkastani Belgiaan Brysseliin, josta palasin maanantaina Suomeen. Huhheijjaa miten järjettömän upeita kokemuksia jäi keinutuoliin muisteltavaksi! Loma alkoi kahden viikon kielikylvyllä Euroopan ytimessä. Majoittuminen tapahtui veljeni Raunon luona.

Odotukset omaa vaihtoreissua kohtaan kasvoivat entisestään Brysselin kokemusten takia. Siellä tutustuin itse kaupunkiin kuin Raunon vaihtarikavereihin. Molemmat yllättivät niiiiiin isosti. Minut otettiin vaihtareiden keskuudessa vastaan kuin olisin tullut opiskelemaan sinne pidemmäksikin aikaa, eikä tullut pienintäkään fiilistä kolmantena pyöränä olemisesta! On se hienoo, että Skinnarilasta tuttu yhteishenki ja intissä kalloon taottu Leave no man behind -ajattelutapa seuraa mukana, vaikka siirtyisikin itselle täysin tuntemattomien ihmisten sekaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Välillä on todellakin kiva vaihtaa maisemaa ja nyt maiseman vaihdoksen huomasi heti ensi metrejä astellessa. Ei tehnyt mieli valittaa, kun hyppää koneeseen suoraan karvaperseisten paperimiesten seasta ja ensimmäisenä, kun saapuu Brysselin Grand Place –aukiolle tapaamaan veljeään, niin saa sattumalta ohimeneviltä Raunon tutuilta ranskalaisilta ja italialaisilta tytöiltä poskisuudelmat ihan kuin oltaisiin tunnettu iät ja ajat. Hetken jutusteltuamme tunsin itseni siis varsin tervetulleeksi ja tuoksukin oli paljon parempi kuin paperimassalla.

Kaupungissa aika kului kaupunkia kierrellen, kahviloissa, ravintoloissa, museoissa, puistoissa, pubeissa, olutfestareilla, klubeilla ja vaihtareiden kanssa illanistujaisissa. Kaikkia edellä mainittuja löytyy Brysselistä vähintäänkin riittävästi! Erityisen mukavaa oli nähdä, kun eri kulttuurit kohtaavat saman ruokapöydän ääressä esimerkiksi ranskalaisella illallisella. Oli mm. italialaista, espanjalaista, ranskalaista, brasilialaista, unkarilaista, romanialaista, slovakialaista, saksalaista ja suomalaista verta liikenteessä, jolloin naurua riitti muun muassa juomapelejä pelatessa :) Vastaavasti italialaisella illallisella nautittu kotitekoinen italialainen Pasta Carbonaarakin erosi hieman siitä Utin metsissä trangialla hätäseen kiehautetusta ja rinkan päällä istuen nautitusta ”Carbonaarasta”. Pääsin Raunon siivellä mukaan myös heidän englannin kurssin Bryssel-sightseeingille. Seuraavana pari kuvaa tästä ikimuistoisesta reissusta.

Afterwork -teemalla toteutettu Happy Hour kesti vähän pidempään kuin tunnin.

Happy Hour:lla Raunon vaihtarikavereiden kanssa.

3D Comics Light Show kirkon seinään heijastettuna

St. Michael and St. Gudula Cathedral

Manneken Pis

Leopold II:n pikkuyksiö

Belgian kuuluisin pubi Delirium, minkä huomaa suosiosta. Muistaakseni olutmenussa 256 sivua erilaisia olut vaihtoehtoja suun kostukkeeksi. Riittänee siis hetkeksi. Jos olet huono valitsemaan, niin suosittelen valitsemiseen käyttämääni metodia. Ennen kuin avaat menun, niin valitse sivu ja monesko olut ylhäältä päin laskettuna. Yhtäkään Seduloista tuttuja vesilitkuja ei vastaan tullut, Me like :)

Makuvaihtoehtoja oli tuonut maisteltavaksi 51 eri panimoa, jolloin vaihtoehtojen määrä kipusi yli 350.

Sattuipa sopivasti Belgian Beer Weekend Brysseliin juuri ensimmäisenä viikonloppuna.

Naatiskelemassa Gourmettia Mer du Nordissa

Jälkiruokavalikoimaa; Neuhausin 100% käsintehtyjä konvehteja. Niin hyvää ettei sanotuksi saa -Nimim. No more Kismet.

Perinteistä belgialaista vohvelia höystettynä suklaanmakuisilla lisukkeilla. Vaihtoehtoja tämänkin makuelämyksen kruunuksi löytyy mm. hedelmistä, eri siirapeista ja tietysti kermavaahdosta.

Musiikkimuseo, jonka katolla ravintola. Syödessä näkymät ulottuu Brysselin kaupungin yli.

Lisää herkkui Raunolle :)

Sarjakuvista tuttu Belgia on ylpeä tuotoksistaan. Ympäri Brysselin katuja saa katsella erilaisia taideteoksia talojen seinillä.

Africa-museo, jossa massiivinen ja maailman suurin afrikkalaisten täytettyjen eläinten kokoelma pieneläimistä norsuihin ja kirahveihin.

Rysselin kadut täynnä Suomi-Espanja jalkapallopelin jälkeen.

Suunnaksi Pariisi

Eihän se Brysselin reissu rajoittunut pelkästään Belgiaan, vaan päätettiin Raunon kanssa ottaa juna Ranskaan, Pariisiin. Matka Pariisiin kesti vaivaisen 1 tunnin ja 22 minuuttia! Toinen viikonloppu vietettiin siis siellä. Reissun aikana taisin rakastua ranskan kieleen, että Pariisiin. Pariisissa on vähintäänkin yhtä paljon nähtävää kuin Brysselissä. Pistäkääs tuosta http://www.youtube.com/watch?v=d9V-zUlrhEE biisi soimaan kuvia katsellessanne, niin pääsette ehkä hieman lähemmäksi samaa tunnelmaa kuin meillä oli itse Pariisissa seikkailessamme. Kuvissa on kylläkin vain murto-osa näkemistämme kuvaamisen arvoisista kohteista.

Pariisin halki kulkeva Seine

Notre Damen katedraali

Voiteluöljyä Seinen rannalla, jotta viikonlopun pläänit saatiin hiottua.

Valaistu Seine ja taustalla loistava Hôtel de Ville

Alkuruuan koko ja maku oli miesten mieleen.

 

Jälkiruokana perinteikäs "Crème brûlée "Maison" à la vanille de Madagascar yllätti varsinkin koollaan.

Louvren piha. Pariisin matkaan valmistautuessa on syytä varautua jonottamaan siellä sun täällä. Rauno veti ässän hihasta, jolla vältimme tämän jonon ja päästiin sisään noin 3 minuutissa :)

Maailman kuuluisin Leonardo da Vincin maalaama teos on nyt sit tsekattu niin läheltä kuin pystyi. Tämäkin teos on yli 500 vuotta vanha ja sen käy vuosittain katsomassa luultavasti jokainen Louvren kävijöistä, eli noin 8,8 miljoonaa ihmistä vuosittain.

Venus de Milo

Great Sphinx of Tanis

Pari adonista mun ja Raunon lisäks :)

Löytyhän sieltä yks möhömahaki

Jardin des Tuileries. Upea puisto, jossa on kävelty 1500-luvulta lähtien.

Jälkiruuaks apple tarte Tatin with vanilla ice cream pistää hymyilyttämään :)

Eiffel Towerilla

Suunnitteluinsinööripornoo

Näkymiä kakkoskerroksesta.

Näkymää Eiffelistä. Taustalla ensimmäisenä Palais de Chaillot.

Arc de Triomphe

Näkymää Riemukaarelta Champs Èlyséelle

Näkymät koko Pariisiin Sacré Couerin juurelta

Sacré Couerillä nauttimassa maisemista

Pakko laittaa vielä yks kuva herkuista, koska tiedän, että blogin lukijoista löytyy aikamoisia herkkuperseitä

Place Vendome

Hulppea oopperatalo

Puistossa Palais de Luxemburgin takana matkalla Panthéonille

Panthéon

Skoottereita löytyy seinän jos toisenkin vierestä

Vaikka ei sitä pikkukaupungin poikana käsitäkään, niin ne yläasteen pihasta toria kiertämään singahtavat mööpelit, siis ne epämiellyttävää ja lähinnä kirkumista muistuttavaa pärinää pitävät pyörillä varustetut puhaltimet, siis juuri ne vehkeet, jonka päällä pakokaasulta haisevat teinipojat ryystävät ES:sää S-marketin ovien edessä ja kaasuttelevat tuntitolkulla esitellen toinen toisilleen toistakin komeampaa kullinjatketta, joka muuttaa tämän puhaltimen pakoääniä korvia entistä enemmän riipiväksi, niin siis skootterit ovat oikeasti käytännöllisiä ja järkeviä keksintöjä. Pariisissa kaikki käy mallista riippumatta... On kaksipyöräistä ja kolmipyöräistä, on katolla ja ilman kattoa. Se mikä kaikille on yhteistä, niin niillä tungetaan, joka ikiseen rakoon mitä liikenteestä ja edessä olevasta jonosta löytyy. Pyrkimyksenä on tietysti se eka rivi ennen liikennevaloja. Jonon voi ohittaa vaikka liikenteen jakajan vasemmalta puolen (siis vastaantulevan puolelta), jos pokka riittää. Ei ole väliä onko jonossa Porschea vai Rolls Roycea, ne ohitetaan puvun takin napit autonkylkiä napsuttaen. Mielenkiintoisen näköistä liikenteestä tuli, kun seassa oli parin autoilevan ja suunnan kanssa haparoivan turistin lisäksi taksikuskit, jotka kuvittelevat ajavansa skoottereilla. Huhhuh.

Mielihalut ohitukselle ymmärtää, kun yhdistää sen sanaan RUUH-KA. Niin Brysselissä kuin Pariisissa huomasi eron ruuhkassa ja RUUH-KASSA. Kannattaa uskoa taksikuskia ja ottaa mielummin se juna tai metro, kun kuski sanoo lentokentällä, että ”There’s a traffic jam”. Se ei ole se Inkeroisista tuttu traktori ja kolme autoa sen perässä, jotka tuskastuneena yrittävät päästä ohi siitä.

Varsinaisia matkamuistoja ei Raunon kanssa ostettu, mutta Ranska ja Pariisi krääsää löytää halutessaan joka kulman takaa ja varsinkin nähtävyyksien luota. Krääsän määrää päivitellessämme Raunon kanssa huomasimme Moulin Rougen liepeillä silmiin pistävän paljon pornokauppoja yms. Myös erotiikkamuseo löytyi, jonne ei kyllä tällä kertaa eksytty. Joka tytön unelma näyteikkunasta löytyi, nimittäin Eiffel-torniksi muokattu kaalimato. Mikseiköhän ne koita kaupata noita siellä Eiffelin juurella. Luulisi menevän paremmin kaupaksi kuin ne iänikuiset avaimenperät. 

Aivan mahtava 2 viikon reissu on nyt takana ja seuraava hieman pidempi reissu edessä. Hiljaseks vetää muistellessa vasta viikon takaisia asioita, mutta voin taata ettei jäänyt ainutkertaiseksi Ranskan ja Belgian matkaksi omalla kohdalla. Uutta nähtävää riittää, eikä niihin kyllästy, vaikka näkisi pariinkin kertaan. 

Jos lomatunnelmista palataan takaisin Saksaan ja opintoihin liittyviin asioihin. Lauantaina lentokone nousee kohti Berliiniä, josta otan junan Magdeburgiin. Vaihtoyliopistoni Saksassa on lähettänyt hyväksyntänsä ennakkoon tekemistä kurssivalinnoistani ja lähettänyt muutakin infoa erittäin hyvissä ajoin. Lopulliset kurssivalinnat selviävät kuitenkin vasta paikan päällä. Mieluisia yllätyksiä on tullut vastaan jo ennen vaihtoon lähtöä. Vaihtokoordinaattorin assistentti otti yhteyttä ja lupasi jo ennen saapumistani auttaa kaupunkiin tutustumisessa. Ensimmäinen kutsu oluelle on siis jo takataskussa ja oikeastaan sovittunakin, joten eipä tässä auta kai muuta kuin jatkaa siitä mihin Belgiassa jäätiin :) Täytyy hoitaa siis pakkailut loppuun ja suunnata avoimin mielin kohti tuntematonta ja sen yli!