I amsterdam

”Alkaa pikkuhiljaa ihan ikävä tulee"

-          No mis nähää?

”Damis ei olla käyty…” 

-          Selevä!

Seuraavassa selvitellään hieman sitä mitä tapahtuu, kun veljekset kohtaavat pitkästä aikaa. Viikonlopun matkakohteena on varsin paljon mainetta etenkin kulttuuri- ja viihdetarjonnallaan niittänyt Hollannin pääkaupunki nimeltä Amsterdam. Kaupunkia on myös tituleerattu yhdeksi maailman upeimmaksi, eikä syyttä. Ei vastaavanlaista miljöötä vielä aikaisemmin ole omin silmin nähtykään, tai paremmin sanottuna koettukaan.

 

Heti ensimmäisenä perjantaiaamun kunniaksi päätimme sulkea internetimme koko matkan ajaksi. Yhtäkään Wifimainosta ei noteerata, eikä varsinkaan feisbuukata. Vaikka museoiden ja taiteen määrä on Amsterdamissa valtava, niin päätimme vetää tällä kertaa rennosti, eikä kahlata pelkissä kulttuuripläjäyksissä. Tällä kertaa ei siis ollut ässiä hihassa ja jonotusajat olisivat näin viikonloppuna olleet ohimennen arvioiden yli tunnin pituisia kaikissa suosituimmissa kohteissa. Mielestämme oli parempi keskittyä kaikkeen muuhun, mitä muualta ei taas löydy. 

Amsterdamin shoppailumahdollisuudet ovat erittäin monipuoliset, mitä rupesimmekin heti ensimmäisenä päivänä hyödyntämään. Löytyy kaikkea H&M:stä lukuisiin laadukkaampia brändejä myyviin liikkeisiin ja tyylikkäisiin design-liikkeisiin. Suurin osa kaupoista on sijoitettu pisimmille shoppailukaduille aivan kaupungin ytimeen; Kalverstraatille ja Nieuwendejikille. Kiinnostuksen kohteena olivat etenkin kengät, jotka tarttuivat matkaankin.

Amsterdamin näyteikkunat ovat kuuluisia erityisesti punaisesta väristään. Myös Brysselistä vastaavaa designia löytyy, mutta Magdeburgissa punaista ei niinkään suosita. Magdeburgissa myös uusia rotseja saa pällistellä ilman, että mallinukke vinkkaa sulle silmää takaisin tai koputtaa ikkunaan. Näin uuden talvimalliston tullessa kauppoihin, oli Amsterdamin näyteikkunoiden tarjonnassa havaittavissa taipumusta minimalistisuuteen. Näin maailmanmatkaajina vinkkiä sinne Suomeen, että tulevan talven uutta muotia ovat selkeästi kirkkaansävyiset narut!

kaks plus kaks = 50e, jos tiedät mitä tarkoitan

Tämä sopisi paremmin punaiselle kadulle, eikö?

Amsterdamissa vallitsee myös hyvin vahva kahvila- ja pubikulttuuri, johon päätimme panostaa. Tarjonta vaihtelee paikallisista leivonnaisista, etenkin brittituristeja varten suunnattuihin olutkapakoihin. Ohella seurattiin tietysti jalkapalloa ja Rugbya. Englannin joukkueen ottaessa pataan reaktiot olivat varsin äkäisen oloisia. Astetta maskuliinisemmasta lajista, Rugbysta, me molemmat innostuimmekin oikein kunnolla. Ollaankin monia vuosia haaveiltu jenkkifutiksen aloittamisesta, mutta koskaan ei ole mahdollisuutta kokeiluun kävellyt vastaan. Siinä viihteellä ollessa Rugbysta tuli erittäin varteenotettava vaihtoehto omiin harrastuksiin. Aivan jäätäviä fyysisiä ominaisuuksia, niin järkälemäisillä kavereilla.

Nautittuamme useamman hollantilaisen oluen halusimme mennä tarkastelemaan, miten se nyt sitten on oikein syntynyt ja päätynyt siihen tuoppiin. Maailman kolmeen suurimpaan panimoyhtiöön lukeutuva Heineken on nimittän tehnyt vanhasta panimorakennuksestaan museon nimeltä Heineken Experience. Experience todellakin kuvaa tätä kokemusta parhaiten. Paremmin ja humoristisemmalla vivahteella ei oluen valmistamisesta taida osata kukaan kertoa. Vaikka oluesta ei pitäisikään, niin suosittelemme ehdottomasti tsekkaamaan tämän Damissa vierailtaessa.

Heinekenilla alkoi myös veljesten kisailu. Tottakai joka asiassa pitää löytyä mestari. Ensimmäisenä oli vuorossa oluen laskeminen hanasta sitä varten suunnitellulla laitteella, joka simuloi oikeaa oluthanaa ja lasia. Tarkempi määrä olutta ja vaahtoa löytyi Riston ”lasista”. Seuraavana olikin vuorossa sitten ihan oikea oluthana. Raunon suoritus vakuutti Heinekenin edustajan ensi kerralla, jonka ansiosta hänestä tuli Certified Pourer. Pikku-Lihton suorituspaineet sen sijaan yltyivät ja tapahtui sulaminen. Uudella yrityksellä sertifikaatti myönnettiin takataskuun. Tilanne erätauolla oli siis Rauno 1 – Risto 0, koska isomman oikeudella konehommelit ovat kuulemma aina vasta lämmittelyä…

Ykkönen :)

Syytäki reenata ;)

Heinekin sponsoroidessa UEFA Champions League:ta oli tarjolla myös jalkapalloa Playstationilla. No pakkohan se oli matsi ottaa. Ei siitä sen enempää. Rauno 2 – Risto 0. Sunnuntaina lounaan jälkeen päätimme ottaa vielä biljardimatsin, koska kolmas kerta toden sanoo. Riston vakuuttava aloitus ei riittänyt ja Rauno vei tämänkin ja kisat päättyivät tältä erää puhtaasti 3 – 0. Tappion jälkeen jälkkärit tekivät terää ja oli aika naureskella tarjoilijalle, mikäli ei sertifikaatin arvoista palvelua tällä kertaa saatu.

Galluppia: Kumpa on paremmin tarjoiltu?

Täytyy sanoa, että mainostaminen suvaitsevasta kaupungista pitää paikkansa. Vastakkaiselle tai samalle sukupuolen edustajalle oli täysin normaalia esittää rakkauden osoituksia liikennevalojen vaihtumista odotellessa. Kaikki hymyilivät ja kaduillakin sai kävellä koko matkan ilman olkapääpusuja. Aivan sama mihin vuorokauden aikaan kapeilla kaduilla liikutaan, niin ihmisiä on paljon liikkeellä. Siitä huolimatta kaikki liikkuvat sulavasti, kunhan vaan muistaa antaa polkupyöräilijöille tietä ylittäessään pyöräkaistaa. Ja niitä polkupyöriä muuten riittää. Amsterdam on pyörien luvattu maa, minkä takia niitä näkee tuhansittain kiinnitettynä ketjuilla lukuisten siltojen kaiteisiin.

Eihän Amsterdamista voi olla puhumatta mainitsematta kanaaleja. Ai jumaliste, miten nätin näköinen kaupunki voi olla syksylläkin. Varsinkin iltaisin valaistut sillat ovat kuin kruunu missin pään päälle. Tämän takia päätimmekin suunnata kanavaristeilylle myöhemmin illalla katsomaan kaupunkia hieman eri perspektiivistä. Kaupungin upeus kulminoitui tällä risteilyllä, vaikka tunnelma ei paskasen lasin läpi otetuista kuvista, niin hyvin välitykään.

Sunnuntaina vietettiin Saint Nicolaksen päivää. Kaveri näytti ihan Joulupukilta, mutta Petterikin oli korvattu valkoisella ratsulla. Ei siis alkuunkaan oikea pukki.

 Kaupunkia linssin läpi;

 

Nälkä lähtee syömällä ja akka juomalla...

Yhteenvetona loppuun täytyy todeta, että välillä tuo internetin sulkeminen tekee erittäin hyvää. Vieroitusoireitakaan siitä ei tullut, joten suosittelemme kaikkia kokeilemaan.  Sen avulla sanonta Bro’s before Ho’s toteutui matkan aikana kirjaimellisesti. Erilaisten Heinekenin tarjoilusuoritusten arvioinnin ohessa tulimme yksimielisesti samaan lopputulokseen siitä, että jos nyt heti pitäisi valita, mitä loppuikämme pitäisi panna, niin se olisi olutta!

Harvemmin tämä kaveri hymyilee ennen ruokaa

Volkkaricity ja Luthercity here I come!

Terve taas kaikille! Täällä teidän oma Saksan Folke Westinne taas kirjoittelee. Mikäs se täällä on elellessä, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa. Tai no ei tällä hetkellä. Lämpötilat kohosivat kuitenkin vielä lokakuun lopullakin varsin kesäisiin lukemiin, joten on pakko olla tyytyväinen tällaiseen kesän pidennykseen näillä leveyspiireillä. Talvea kohti kuitenkin ollaan uhkaavasti menossa, mutta niin kuin kuvista myöhemmin näkyy, niin ei ihan samalla vauhdilla, mihin olen Suomessa tottunut. Eikä se talvikaan täällä tarkoita kuulemma ihan samaa, joten voisin tässä kohtaa lainata Paten sanoja: "Hei! voisi voisi olla, toisin toisin olla, oon täysin tyytyväinen"

Tässä blogissa aion taas leikkiä hieman matkaopasta ja luvassa on turistikierrosta parilta reissultani Ala-Saksin ja Saksi-Anhaltin osavaltioista sitten viime blogin. Tarkemmin sanottuna kohteina ovat Volkkaricity ja Luthercity. Tuttuun tapaan kuvapainotteista matskua tiedossa...

22.10.2013 klo 16:08

Wolfsburg

Wolfsburg, a.k.a. Golfsburg, on rakentunut autotehtaan ympärille ja sen kyllä huomaa. Ensinnäkin Volkswagenin tehdas ja pääkonttori on aivan jäätävän kokoinen kompleksi, että sitä ei voi olla näkemättä saapuessaan kaupunkiin. 90 % kaupungilla liikkuvista autoista on tietysti volkkareita. Tehdas valmisti kesäkuussa 2013 30 miljoonannen Golf-mallisen auton. Tämä tarkoittaa sitä, että 39 vuoden aikana myyntimenestys on ollut huikea; Volkswagen on myynyt Golffeja yli 2000 kappaletta päivässä koko tuon ajan. Niitä tarvii siis vähintään tuon verran tehdäkin. Tietysti tehdas valmistaa myös muita malleja, joten voisi sanoa, että suhinaa on. 

Autoteollisuuden kasvu perustuu suurilta osin autorakennuksen automatisointiin. Ne vanhan kansan ihmiset, jotka tänäkin päivänä kiroavat robotteja, että ne vievät ihmisten työpaikat, niin WROOOOONG! Tietysti se korvaa joitakin työtehtäviä, mutta robotisointi tuo mukanaan muita työtehtäviä. Esimerkkinä Volkswagenilla on käytössä huikea määrä robotteja, muistaakseni koko ajan aktiivisena olevien lukumäärä oli 1140 robottia. Ja koko ajalla tarkoitan kanssa koko aikaa, sillä joka 20 sekunti linjalta valmistuu uusi auto. Samassa ajassa kerkeää vanhan liiton hitsari saamaan toisen jalan haalarin lahkeeseen, eikä tietysti pidä unohtaa välttämätöntä aamu-, päivä-, ilta-, tauko- tai kahvitupakkaa. Ja mikä tässä on parasta, niin silti Volkswagenilla työskentelee pelkästään Wolfsburgissa öbaut 46000 työntekijää. Siis oikeaa ihmistä. Ollaan me ihmiset siis nöyriä ja keksitään jotain muuta tekemistä itsellemme. Sellaista, jossa robotti ei ole niin hyvä. Turha niiden kanssa on yrittää taistella, koska niiden avulla Volkkarikin saa sen voin siihen leivän päälle. 

Wolfsburgiin saavuttuamme suuntasimme ensimmäiseksi insinöörien ihmemaahan, elikkäs Phaenoon. Paikka on todellinen tieteen keskus, jossa voit hämmästyä, kun luonnonilmiöitä havainnollistetaan sekä pääset itse kokeilemaan fysikaalisten ilmiöiden ja keksijöiden aikaansaannoksien toimintaa.

Alienit (lue: insinöörit) ovat laskeutuneet 154 metrisellä avaruusaluksellaan.

Ihka oikea Torneidou.

          "Ei p****lee, ne on OIKEITAAAA"....                          "Hah, ei mua ees jännittäny...voisin olla täs vaik koko päivän"

Saatiinhan mustakin hetkellisesti pätkä

 

DJ-Ripa testaa alataajuuksia

"Voi piiip kun tän olisin tienny!"

Oheisesta linkistä voi kuunnella selityksen kyseisen laitteen toiminnalle. Ton kuunneltuaan onkin sitten hyvä suunnata Phaenoon, niin voi testata onko oikeassa nainen vai mies… http://www.youtube.com/watch?v=1EHjmJrNSns

Kerran Volkkarin kotikaupungissa oltiin, niin seuraavana suunnattiin tankkauksen jälkeen katsomaan mimmosia Volkkareita sieltä tehtaalta oikein on vuosien saatossa tullut. Paikasta löytyi niin laajasti kaikkia malleja, että tässä teille muutamia makupaloja tarjonnasta.

157 km/h tällä kiimaliiterillä tuntuu ainaki 300 km/h.      Malli: student

Golf Pikes Peak 1987: 326 heppanen moottori edessä ja tietysti samanlainen takakontissa. Kyllähän sitä voisi jo urheiluautoksi sanoa, kun 652 hevosta liikuttaa 1000 kiloa.

Maastomallistoa 50 vuoden ikäerolla

Kelpais kesäautoks:)

Robotit valtaavat kohta myös kuskin paikan...

Rottinkikuplalla 170km/h...

Kaupunki siis todellakin elää autoista. Toinen suuri asia kaupungissa on jalkapallo. Kotijoukkue on Saksan Bundesliigassa pelaava VfL Wolfsburg, joka muuten voitti koko roskan vuonna 2009. Kotiareena on mikäs muukaan, kuin Volkswagen-arena, sillä onhan Volkkari suurin sponsori joukkueelle. Tuntuu, että näihin asioihin liittyy ehkä hieman liikaakin tunteita. Päivän lopulla takaisin juna-asemalle saapuessamme komppaniallinen poliiseja oli piirittänyt juna-aseman. Mukana oli niin kypärät, koirat kuin hevosetkin. Olo tuntui yhtä aikaa turvalliselta, että turvattomalta, kun ei ollut varma mistä on kyse. Äkkiä se kuitenkin selvisi, kun juna saapui asemalle. Poliisit olivat vaan yksinkertaisesti sen takia juna-asemalla, että jalkapallofanit osaavat käyttäytyä ihmisiksi ja siirtyvät rauhassa areenalle katsomaan peliä. Laulu raikas ja kalja virtas. Ilmeisesti jalkapallo aiheuttaa täälläpäin hieman herkemmin tunteenpurkauksia ja kontaktia saatetaan ottaa niin kentällä, kuin yleisössäkin. Tällä kertaa homma kuitenkin sujui varsin rauhallisesti. Varmasti bussillinen ja useampi autollinen poliiseja auttaa asiaa. Tietysti mitä sitä turhaa rettelöimään, kun pelikin oli vasta alkamassa parin tunnin päästä. Minua hieman harmitti se, että junaliput oli jo ostettu, kun ei tästä pelistä ollut itsellä tietoa etukäteen. Noh, eiköhän tämäkin kokemus vielä ehditä katsastamaan.

Magdeburgiin saavuttuamme IKUS olikin järjestänyt Country nightin saksalaiseen tapaan. Illan aikana nautittiin sekä saksalaista suuhun pantavaa että kaadettavaa. Ilta oli varsin suosittu, kun puolet porukasta nauttivat tarjoiluja ulkosalla. Samalla meidät Magdeburgin suomalaiset houkuteltiin pitämään Suomi-ilta. Meitä on siis täällä kolme; minun lisäkseni kaksi tyttöä, toinen yliopistolla ja toinen eri kampuksella ammattikorkeakoulussa. Suomea puhuva saksalainen IKUS:n jäsen kuitenkin lupasi auttaa meitä. Jotain suunnitelmia onkin jo tehtynä ja ensi viikolla laitetaan toteutukseen. 

Wittenberg

Torstaina koitti taas LOMApäivä! Tällä kertaa oli vuorossa kirkollinen Reformationstag. Eipä tartte toiseen kertaan mainita opiskelijalle vapaapäivistä, ne kyllä muistetaan ja otetaan avosylin vastaan. Nohei... onhan se nyt kiva viettää vapaata. Suunnaksi otimme uskonpuhdistuksen kunniaksi minkäs muunkaan, kun Martin Lutherin kotikaupungin Lutherstadt Wittenbergin. Kaupungissa oli Reformationstagin kunniaksi Reformationsfestit ja sen takia kaupunki olikin aamusta iltaan aivan tupaten täynnä! Päivän käytimme tutustuen historian havinoihin ja makuelämyspankin kartuttamiseen saksalaisilla herkuilla. Markkinoilta löytyi jos jonkin moista syötävää ja illan hämärtyessä kuuluisa Glühwein lämmitti mukavasti. 

Kaupunki on pullollaan Luther-patsaita ja muita muistoja historiasta. Kaupungissa sijaitsevat Lutherin ja Melanchthonin talot, jotka kuuluvat sekä kaupungin- että linnankirkon ohella UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Schlosskirche eli linnankirkko on tunnettu siitä, että Martin Luther naulasi Disputatio pro declaratione virtutis indulgentiarum:n eli suomeksi sanottuna 95 teesiänsä tämän kirkon oveen vuonna 1517. Vaikkakin asiasta on hieman kiistelty jälkikäteen, niin mielestäni legendan mukaan on hyvä elää, kun niitä teesejä kerran siellä latinaksi luki.

Schlosskirche Wittenberg

Luther Garten

Arvaa vaan oliko tämä pärinäpoika kateellinen

Das Altes Rathaus 1500-luvulta

Pikkukaupungissa vierailevan väestön määrä kasvaa festien takia eksponentiaalisesti.

Näistä tuli valittua keskimmäistä. Naisten karkotus oli taattu loppupäiväksi, kun valitsee valkosipulilla voidellun vaihtoehdon... omnomnom.

Ja jälkkäriä nimeltä Baumstriezel.

Tässä kojussa oli arvatenkin pisimmät jonot :)