Lauantaina vaihtomatkani vihdoin starttasi. Luultavasti Brysselistä saadun
vaihdon esimaun ansiosta sitä paljon kyseltyä jännitystä ei suuremmin tullut, ainakaan vielä. Matka
alkoi Helsinki-Vantaalta, josta lensin Berliiniin Tegelin kentälle. Pakatessa
laukkuja tuli muutamaan kertaan mietittyä, että tulenkohan mä ikinä selviämään
perille asti kahden matkalaukun ja käsimatkatavaroiden sekä tietysti tietokoneen
kanssa. Nyt miespuoliset henkilöt miettivät, että mihin sitä mies voi noin montaa
laukkua tarvita, mutta onhan se nyt selvää, jos reissu kestää vajaan puol
vuotta ja muutamat kengät vie jo toisen laukun, kun se niidenkin koko sattuu
olemaan mallia kanootti. Kaikki laukut tuli perille Berliiniin ja laukkujen
paljoudesta johtuen otin ensimmäisen mahdollisen taksin, jolla hurautin
Berliinin päärautatieasemalle, elikkäs Hauptbahnhofille, niinku se
täkäläisittäin nimetään. Taksi oli varsin halpa, 18 euroa, kun matkaakin
taitettiin semmosen 8 kilometrin verran. Magdeburgissa ei siis ole isompaa
kansainvälistä lentokenttää, minkä johdosta Berliinistä joutuu ottamaan junan
Magdeburgiin. Matkalaukut rajoittivat myös Berliinissä hengaamista, joten
plääninä oli hakea suoraan lipputiskiltä seuraava mahdollinen menolippu. No
Herra lipunmyyjä teki työtä käskettyä ja buukkasi minut 11 minuutin päästä
lähtevään junaan. Ajattelin ääneen, että taitaa tulla vähän hoppu, mutta
rohkaisevasti herra lipunmyyjä totesi, että kyyyyyyyl sä ehdit, helposti. En
jäänyt kyselemään lipusta sen enempää, mutta Saksassa matkaileville tiedoksi,
että tällainen lippu oli 27,30 euroa. Ennakkoon olin googletellut junia
Magdeburgiin, jolloin tuli vastaan samoja hintoja ja myös hieman korkeampia. Seuraavaksi näinkin ensimmäiset raiteet kerrosta alempana, mutta ne olivat
vaan ensimmäiset 6 raidevaihtoehtoa. Magdeburgin junan raiteet olivat vasta
numerolla 14, jotka löytyivätkin muutama kerros ylempää. Joo, luit oikein.
Raiteita lähtee parista eri kerroksesta. Rakennus on uudelleenrakentamisesta johtuen varsin tuore ja iso. Pelkkää
toimistotilaa siellä on 44000 neliömetriä ja kauppoja/ravintoloita 15000 neliön
edestä. Vertailuksi voisi sanoa, että Kesko on onnistunut siirtämään miltei
koko Kouvolan keskustan Kuusankoskelle 48000 neliömetrin tiloihin nimeltä
Veturi.
Päästessäni junaan löysin helpotuksekseni paikan heti ovien vierestä ja
sain kaikki laukkuni ympärilleni. Junahan oli ison kaupungin tapaan täynnä,
mutta kenellekään ei nämä sivussa olevat käännettävät penkit ollut onneksi
kelvanneet, paitsi arvon saksalaismummelin laukulle. Laukku tietenkin piti olla
kahden penkin edessä poikittain, ettei penkkejä voi käyttää. Tyynen
rauhallisena otin oikeuden kääntää mummelin laukun niin, että se vie
mahdollisimman vähän tilaa… UPS, johan tuli polttavan tuima katse. No nyt
siihen kuitenkin mahtui myös omat laukkuuni hyvin siihen viereen pystyyn ja pääsin
vielä itsekin istumaan. Koin omaavani kokeneemmankin varastomiehen kyvyt istahtaessani levollisin mielin
istumaan. Saksalaismummeli ei levon hetkeä saanut, sillä hänen tehtävänään oli selvästi
tarkkailla koko 1,5h matka minun liikkeitäni. Nimittäin jokaikisellä pysäkillä (Pysäkkien määrän takia matka kestääkin tuon 1,5h) seurasin sivusilmällä, kun mummeli kääntyi penkin välistä
kurkkimaan tuimasti sorkinko hänen laukkuaan, kun ihmisiä meni ohi ja ulos eri
pysäkeille. Siis haloo! Nätisti hieman käänsin sitä laukkua. Auta armias, kun erehdyin
kaivamaan vesipulloni laukusta (huom. omastani), joka oli jalkojeni välissä.
Tunsin katseen lävistävän tällä hetkellä hiljaisen ja täysin viattoman
olemukseni. Ensinnäkin se oli joku Samsonite-kopio, eikä mikään Prada
tai Louis Vuitton. Toisekseen väitän, että mä en nyt niin kriminaalilta voi
näyttää. Tai ehkä se pitää ottaa kohteliaisuutena, jos vauvan pyöreys olisi
vihdoin alkanut hävitä kasvoilta. Pakko myöntää, että kaivoin pulloa pari
kertaa ihan vaan testatakseni mummelin virkeyttä. Kyllähän koko tilanne pisti
hieman hymyilyttämään, mutta pysyipähän mummelin mieli virkeänä koko matkan. Perillä
Magdeburgissa ojensin laukun ystävällisesti The Mummelille ja sain vihdoin
ensimmäisen luottavaisen hymyn. Olin perillä.
Suunta kohti kämppää
Jännitys majoittumisen osalta laukesi jo heinäkuussa, kun löysin yksiön
yksityisiltä markkinoilta eräältä opiskelijatytöltä, joka lähti myös vaihtoon. Magdeburgissa kämppien hintataso on suurin piirtein Lappeenrannan tasolla. Koulun tarjoamat solukämpät olisivat tietysti olleet yksityiseltä sektorilta löytyviä halvempia, mutta ajatus
keittiön jakamisesta vähintään neljän tuntemattoman ihmisen kanssa ei toimi
teoriassa, eikä käytännössä. Kokemusta on nimittäin suomalaisesta
AMK-insinööristä kämppiksenä kaupungissa nimeltä Lohja. Menisi liian kauan
kertoa kyseinen stoori tähän väliin, joten hypätään sen ohi. Joka tapauksessa
lähtemättömän vaikutuksen kaveri jätti, jonka takia yksiö oli ainut vaihtoehto
tapauksessani. Nimim. Nevö föget Lohjan kesä 2010.
Tänne hakeville opiskelijoille suosittelen selaamaan OVGU:n kotisivuja,
josta löytyy suoraan linkkejä erilaisille asuntoja välittäville sivustoille.
Tässä suora linkki http://www.ovgu.de/unimagdeburg/en/International/Incomings/Students/Before+You+Travel/Finding+Accomodation.html. Jos haet kämppää OVGU:n kautta, niin hakemiseen löytyy ohjeet löytyy myös
OVGU:n nettisivuilta ja vuosittain päivittyvistä vaihto-opiskelijoiden
infopaketista. Tämä infopaketti lähetettiin sähköpostiini koulun toimesta,
mutta nettisivuiltakin se löytyy nimellä Guide for Exchange Students. Koululta
kämppää haettaessa kaikki keskustelu tulee hoitaa saksaksi. Kun sain tietää,
että koululta tarjotaan ainoastaan soluja, aloin hakea kämppää löytämältäni http://www.wg-gesucht.de/ -sivustolta.
Lähetin monta kymmentä hakemusta. Vastauksia rupesikin tulemaan, mutta harmikseni moni
kämpistä oli jo mennyt, vaikka olin ajoissa liikenteessä. Kaikki ei vaivautunut
edes vastaamaan. Luultavasti syynä oli vuokrattavan ajan pituus. Suomessakin on
hankalaa löytää kämppää vajaaksi puoleksi vuodeksi. Saksassa kalustettujen
kämppien löytäminen oli myös hieman kiven alla. Osan hylkäsinkin, koska olisin
joutunut hankkimaan kaikki kalusteet ja tarvikkeet itse. Saadessani vastauksen tästä valitsemastani kämpästä löin sopimuksen pikapuoliin lukkoon.
Ja onneksi! Täältä 33 neliön kämpästä löytyy kaikki tarvittava. Astiat, sohva, pyykinpesukone,
työpöytä, sänky, imuri, mikro, jopa telkkari yms… Siis kaikki. Valintakriteereinä käytin myös etäisyyksiä tärkeimpiin kohteisiin, kuten kouluun, joka
on ihan vieressä. Päärautatieasemalle on pari kilsaa ja saman verran
baari/ravintola keskittymälle, joka on Hasselbachplatzin ympäristössä. Aika sopivalta
siis tuntuu :)
Tänne tuloani helpottaakseen vuokranantaja tuli minua juna-asemalle vastaan
autolla, jotta päästiin helposti kämpälle. Ei ollut nimikylttiä tms, mutta hän tunnisti minut
laukkujen määrästä saman tien. Kämpälle päästyämme sain esittelykierroksen
talosta jne. Ojensin tytölle hieman Made in Finland tuliaisia, kun en keksinyt
enää mitään kysyttävääkään. Sitten päätimmekin lähteä yhdessä lounaalle keskustaan,
kun nälkä kurni jo Finnairin tarjoaman croisantin jäljiltä. Samalla tyttö
esitteli minulle kaupunkia matkan varrella. Olin kämpän suhteen alusta asti
luottavainen, koska tyttö oli sähköpostikeskusteluissa erittäin asiallinen ja
auttavainen. Loppujen lopuksi kaikki oli juuri niin kuin kuvittelinkin, joten
kaikki on mennyt tähän asti putkeen. Lauantain
projektina olikin siivoilla hieman ja sitten asettua taloksi purkamalla
matkalaukut. Muuta ei sitten jaksanutkaan. Tässä muutama kuva siitä, miltä
neljän seinän sisällä ja katon alla näyttää.
Tänään lähden
tutustumaan paremmin itse kaupunkiin. Maanantaina olisi tarkoitus mennä
koululle International Officeen hoitamaan kouluasiani kuntoon. Aikasemmin
mainitsemani assistentti lupasikin tulla hakemaan minut kämpältä, jotta voidaan
mennä samaa matkaa kerran asun tässä matkan varrella. Siis oikeinkin hyvää ja
mukavaa palvelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti