Paperisotaa, kulttuuria ja naatiskelua orientaatioviikoilla

Erittäin klassinen tapa sanoa blogin alkuun, että eipä ole tullut hetkeen kirjoiteltua. Nyt se on kuitenkin aiheellista, sillä kolme viikkoa on hurahtanut viime kirjoituksista. Aika on mennyt kaupunkiin ja yliopistoon tutustuessa ja luppoajalla on otettu iisii. Luppoaikaa ei oo kyllä paljoa ollut, kun on yrittänyt pysyä kolmen eri aikataulun mukana. Nimittäin tiedekunnalla, IKUS:lla (intercultural student organization) ja SIMP-SON:lla (Students International Mentoring Program - Social Organizational Network) on kaikilla omat ohjelmansa. Viimeinen nimi hymyilytti minuakin :) Tässä blogissa kirjoittelen tekemisistäni täällä ja pakollisista opiskeluun liittyvistä asioista, eli orientaatioviikkojen ohjelmasta. Vaikka suurimmaksi osaksi olen täällä kartoittanut kaupunkituntemustani, niin perehdytään itse kaupunkiin ja yliopistoon joskus erikseen, etteivät tämän kertaiset raapustelut veny aivan mahdottomasti.

Kun tarkemmin miettii, niin olihan sitä luppoaikaakin. Olinhan mä täällä ensimmäisen viikon ihan vaan lomailemassa. Silloin olikin hyvä tutustua kaupungin antimiin. Ensimmäisellä kaupunkikierroksella suuntasin tietysti kuuluisalle currywurstille! Olin astelemassa sisään Curry 54:seen, kun terassilla istuva nuori nainen (Myyjä) heitti minulle jonkun saksalaisen vitsin aukioloajoista. Mä mitään pahaa tässä vaiheessa aavistanu, kun currywurstin kuvat silmissä olin painelemassa etiäppäin. Vitsi jäi kokonaan kertomatta samassa rytäkässä, kun vaihdettiin kieli englanniksi. Olihan vasta toinen päivä Saksassa. Palvelu kyseisessä paikassa oli erittäin hyvää, englannin kielen käytöstä huolimatta. Saksassa on siis kuulemma tyypillistä saada konttoreissa huonoa palvelua, jos he joutuvat puhumaan englantia. Kaikki eivät välttämättä edes puhu englantia. Englannin kielen opiskelu on yleistynyt täällä vasta minun oman ikäluokkani kohdallani.

Wurstin kyytipojaksi tuli valittua tietysti aateliston juomaa

Ei kauaa nokka tuhissu, kunnes tajusin lautasen olevan tyhjä. Myyjä tuli ulos tupakalle, ni heitin puolitosissani, että paas toinen samanmoine. Näytti niin yllättyneeltä, että päätin vetää heiton takas ja antaa neidin nauttia tupakkansa rauhassa. Tuplalihalla otan kyllä ensi kerralla. Wurstin voimalla jakso käppäillä ympäriinsä ja samalla tajusin, että eihän täällä ole juuri mitkään muut kuin ravintolat auki. Oli siis sunnuntai ja kaikki on kiinni. Kuulemma joskus on yritetty laajentaa kauppojen aukioloaikoja myös sunnuntain puolelle, mutta kirkollisen väen suhtautumisesta johtuen se ei ole onnistunut. Ruokapaikkoja löytyy kyllä joka nurkan takaa, joten nälkää ei tarvinnut nähdä. Terassikelejäkin on vielä ollut vaikka syksy jo onkin. Välillä meinaa vaikeus iskeä, mitä sitä oikein haluaa.  Seuraavana pari esimerkkiä.

Vaihtoehto numero 2

Vaihtoehto numero 1

 

Eihän sitä aina jaksa kaupungillakaan syödä, niin onneksi kokkaamisen aloittaminen on tehty helpoksi. Asunnoltani katsottaessa lähin kauppa on parin sadan metrin päässä ja se on nimeltään NP 24/7 (miinus sunnuntai). Kauppa on myös yliopistoa lähin ja sieltä löytyy kaikki lihatiskiä myöden. Samassa rakennuksessa on myös leipomo/kahvila, josta saa valmiita sämpylöitä ja makean himoon torttuja jos jonkin näköisiä. Tuoretta leipää voit ostaa leipomon lisäksi myös itse kaupasta, jossa on Lidleistä tutut tuoretiskit leiville. 

Ensimmäisellä viikolla saatiin myös jonkin verran vaihtariporukkaa kasaan ja ruvettiin omatoimisesti orientoitumaan. Suunnattiin paikalliseen G-bariin (Tiedät, jos oot opiskellu Lappeenrannassa) tutustumaan toisiimme. Erona paikallisessa ”G-barissa” verrattuna Lappeenrantaan oli, että tämä oli isompi ja paikka omaa myös terassin! Ennen oluita porukka oli hieman ujompaa tutustumaan toisiinsa, mutta odotetusti muutaman siemauksen jälkeen juttua piisasi. Baari oli saanut Münchenistä Oktoberfest – olutta myyntiin, joka maistui kansallisuuteen katsomatta. Baarissa oli pöytiin tarjoilu, jonka toimintaa rupesimme illan kuluessa kovasti ihmettelemään. Tarjoilijat kantoivat aina vaan uutta pöytään, mikäli lasi oli ehtinyt tyhjentyä, mutta mihinkään he eivät kirjoittaneet tilausta ylös, ainakaan asiakkaiden edessä.  Mitenköhän he muistavat mitä kukin on tilannut, kun osa tilasi olutta, osa siideriä ja osa pitsaa? Jännintä oli lähdön hetken koittaessa mennä tiskille ja huomata, että eiväthän ne tietenkään tienneet, mitä sä olet juonut :D Sinun tuli itse luetella, mitä olet juonut tai syönyt, jonka jälkeen he kertoivat hinnan. Tuskinpa ottaa kyseistä käytäntöä kukaan Suomessa käyttöön lähiaikoina. Ihmeellisen hyvin se toimi, vaikka tietysti toimisi vieläkin paremmin, jos asiakas olisi tietoinen tästä toimintatavasta etukäteen. Myöhemmin on selvinnyt, että kyseinen toimintatapa on yleinen myös muissa pubeissa, mutta jonkinlainen muistilappu heiltä sentään löytyy.

Seuraavana olikin vuorossa aina torstaisin järjestettävä KICKUS – ilta, jonne saa mennä pelailemaan pöytäfutista, bilistä, shakkia tai vaikka Dartsia. Ohessa järjestetään myös oluenmyyntiä ja koko homman tarkoituksena on siis koota porukkaa yhteen pitämään hauskaa ja tutustumaan toisiinsa. Ja näinhän se meni. Suurin osa vaihtareista asuu siis tässä samassa rakennuksessa, missä vaihtareista huolta pitävä IKUS toimii, joten jatkoimme vielä iltaa yläkerrassa yhdessä asuntolan keittiöistä. Lauleskelimme ja soittelimme akustista kitaraa.

Kyllähän se pistää miettimään, kun vastustaja vie kuin pässiä narussa.

Loppujen lopuksi osa porukasta villiintyi tanssimaan. En tiedä kuka laittoi koneeseen salsaa, mutta siitähän ne tanssitunnit sitten alkoivat. Ehkä se johtui seuraavalla viikolla järjestettävästä Salsaillasta. Columbian poijjaat rupesivat opettamaan askelia. Tyydyin kuitenkin nauttimaan mielummin olutta seuraavanlaisilla fiiliksillä.

Fight for charity

Lauantaina menin katsomaan Fight for charity –tapahtumaa! Näin posterin kaupungilla kyseisestä tapahtumasta vasta edellisenä päivänä ja innostuin saman tien. Pyysin muita vaihtareita mukaan ja lähtihän sieltä kaksi innokasta. Illan ohjelmassa oli nyrkkeilyä ja K-1:stä. Nähtiin kaikkia sarjoja höyhenistä heavyweightiin. Sekaan mahtui myös yksi naisten välinen matsi. Otteluita oli ainakin kymmenkunta. Jokaisen ottelijan sisääntulomusa oli aika HC-kamaa, jonka avulla he pääsivät selkeästi tappamisen makuun näyttävän valoshown saattelemana. Tauon aikana nautittiin mäiskinnän sijasta livebändistä sekä kaljasta ja makkarasta. Suomalaisten makunystyröiden lisäksi tämä kombinaatio sopi myös italialaisen suuhun. Seuraavana pari kuvaa ja vähän videotakin siitä, kuinka liha tummui ja veri lens. Otteluiden jälkeen suuntana oli tavalliseen tapaan Hasselbachplatz (baari/ravintola keskittymä), jossa liityimme muiden Erasmuslaisten seuraan. 

Tää jätkä oli ihan eläin. Tyrmäys ekassa erässä.

Maakuntamatkailua

Sunnuntaina olikin aikanen herätys, koska olimme sopineet, että lähdemme porukalla tutustumaan Harziin Wernigerodeen ja Wernigeroden linnaan, joka on muuten saksaksi Schloß. Kaupunki on noin tunnin matkan päässä Magdeburgista ja edustaa sitä vanhaa Saksaa mielestäni parhaimmillaan. Kaupunki ja talot ovat kuin postikortista. Kuvat kertovat paremmin… 

Näkymät mun tulevasta makkarista

Mun tuleva ruokailusali

Rupes hiukoo

 

Ja taas hiukoo

 

Orientaatioviikot

 

Orientaatioviikot alkoivat virallisesti vasta niin sanotulla toisella viikollani. Ohjelmaan sisältyi 4 päiväisen saksankielen intensiivikurssin lisäksi esimerkiksi Saksan kulttuurin piirteiden esittelyä ja IKUS:n toiminnan esittelyä. Eka viikko oli vain neljäpäiväinen, koska täällä oli joku virallinen lomapäivä torstaina. Silloin kaupungissa oli normaalia isompi tori Alter Marktilla Altes Rathaus:n edessä ja ympäri katuja. Lomafiiliksen huomasi siitä, että kaupunkilaiset olivat pitkin päivää nauttimassa kaupungilla olutta, glühweinia ja perinteisiä saksalaisia makeita tai suolaisia herkkuja.

 

 

Kulttuurista muistan sen verran, että ei ole kuulemma normaalia ottaa olutta lounaalla, jos työt jatkuvat samana päivänä. Saksalaiselle on myös tyypillistä, että kun tapaa jonkun ensimmäistä kertaa, niin saksalainen kättelee, eikä päästä toista yleensäkään kovin lähelle ennen kuin tuntee toisen hyvin… Hmm. Aivan päinvastoin kuin on tapahtunut viime päivinä. Kaljaa olen juonut lounaalla, vaikka olen tehnyt niin sanotusti tämän hetkistä työtäni vielä sen jälkeen. Tavatessani kaksi ensimmäistä saksalaista Magdeburgissa, sain molemmilta halauksen ja muutenkin juteltiin kuin olisimme tunteneet toisemme ennestään. Hieman siis ristiriitaista tietoa, mutta joka tapauksessa fiilis oli kaiken kaikkiaan tervetullut. Tämän lisäksi yksi saksalainen piirre on jo tiedossa, nimittäin vahva byrokratia ja sen millin tarkka noudattaminen. Vaihtoehtoja ei vaan yksinkertaisesti ole. Deadlinet on justiin, eikä melkeen. Älä siis edes yritä mennä mussuttamaan jälkikäteen. Myöskään myöhästymisiä ei katsota hyvällä, jos myöhästyt luennolta, niin älä mene. Jotkut jopa lukitsevat ovet, jolloin on turha koputella.

Jos palataan hieman vielä siihen intensiiviseen saksan kurssiin, niin se oli hyvä kertaustuokio, vaikka eihän 4 päivään paljoa mahdu. Sen jälkeen on paremmin uskaltanut avata suuta kaupungilla.

Saksan kielen opetus oli hyvin käytännönläheistä, sillä ruokasanastoa harjoittelimme myös tositoimissa päivän päätteeksi.

Saksan opettaja muistutti paljolti yläasteen ruotsin opettajaani, joka on siis erittäin positiivinen asia. Opettajan on pakko olla ollut hyvä, jos insinööriruotsistakin on todistuksessa merkintä Tyydyttävä. En ole kyllä täysin varma, mitä se kirjaimellisesti tarkoittaa, sillä minkäänlaisia tuntemuksia asia ei ole kehossani herättänyt lukuun ottamatta hetkeä, jolloin insinööriruotsin läpäisin. Jälkeenpäin ajateltuna pakkoruotsi voi kyllä pohjimmiltaan olla ihan hyväkin juttu, vaikka sitä on vaikea todistaa. Mutta miettikääpä vaikka kaikki pakkoruotsin kanssa tuskailevat miehet siltä kantilta, että kuinka paljon enemmän naisia teillä olisi nauratettavana, jos puhuisitte ruotsia. Ruotsin väliluku on noin 9,5 miljoonaa ja tästä yli puolet on naisia. Lähes siis Suomen väkiluvun verran, hmm… pistää miettimään vai mitä? Pitkää matikkaa käyttäen lähes yhtä hyvä tilanne on, jos ajatellaan sukupuolia päinvastoin, joten feministit voi lakata miettimästä vastalauseita.

Orientaatioviikon ohjelmaan kuului myös Mini Pub Crawl, jonka tarkoituksena oli kartoittaa paikallista pubitietämystä. Sen tarkoitus oli lämmitellä meitä seuraavan viikon varsinaista Pub Crawlia varten. 

Lämmittelykierroksella

Perjantaina italialaiset vaihtarit kutsuivat minut mukaan heidän kokkaamalle illalliselle, jonne mielelläni liityin mukaan. Tän jälkeen vuorossa oli leffa nimeltä Hangover 3 erään kokonaista tutkintoa täällä suorittavan Jordanialaisen kaverin luona. Puolalaiset järkkäsivät asuntolalla Vodkabileitä, joten pitihän sinnekin vielä keretä leffan jälkeen.

Joku ei tykänny kuunnella musiikkia kello 02am, koska herra Polizei tuli vetämään stereoiden töpselin irti. Yksi syy lisää, miksi en asu asuntolalla.

Elbauenpark

Kävimme tutustumassa myös kaupungin suurimpaan puistoon, joka on nimeltään Elbauenpark. Puiston pääkohde on Jahrtausendturm, joka on lyhyesti sanottuna eräänlainen Heureka. Kuvia ei teidän harmiksenne saa julkaista netissä. Lisäksi puistossa voit harrastaa esimerkiksi kiipeilyä, laskea mäkeä kelkalla puolikasta putkea pitkin, pelata tennistä/jalkapalloa/koripalloa/lentopalloa yms, nauttia auringosta (tietenkin sattu pilvinen päivä), juoda vaan kupposet kahvia tai ihailla perhosia...

Takana 60 metriä korkea Jahrtausendturm

Oktoberfest

Magdeburgissa oli myös Saksassa perinteisesti järjestettävät Oktoberfestit. Jotkut nauttivat alueella oluesta, toiset huvipuistolaitteista. Pään saa kuulemma pyörimään molemmilla :)

Zoo Magdeburg

Orientaatioviikkojen ohjelmassa oli pieni aukko, niin lähdin vaihtarityttöjen kutsusta katsomaan paikallisen eläintarhan tarjontaa, joka oli kivaa vaihtelua normaaliin kaupunkielämään.

Jos oot nähny justiinsa Hangover 3:n, niin näillä on tosi vaikee nähdä päätä kaulan jatkeena :D

Orientaatioviikot part 2

Toisella orientaatioviikolla hoidettiin edelleen koulujuttuja kuntoon, kun sain informaatiota esimerkiksi järjestettävistä kursseista. Päivitin hieman Learning Agreementtiani, koska yhtä kurssia ei järjestetykään. Päivittäminen tarkoittaa myös sitä, että sinun tulee hyväksytyttää se joka paikassa. Siis sama allekirjoitusrumba tulee aloittaa alusta, mikä käydään jo Suomessa lävitse. Vaikka tänne saapuessasi saatkin kattavat infolaput asioista, jotka sinun tulee tehdä, niin tässä muistutuksena minun mielestä tärkeimmät asiat tänne opiskelemaan saapuessasi: Maksa Semester fee (78,50€) mahdollisimman nopeasti. Muutaman päivän viiveellä saat opiskelijakortin, jonka avulla saat käyttää raitiovaunua sekä busseja maksutta koko lukukauden. Tietysti sillä saat alennuksen koulun ruokalasta ja myös kirjastossa asioidessasi tarvitset tätä. Sinun tulee myös rekisteröityä kaupunkilaiseksi Citizens officessa. Poikkeuksellisesti se on mahdollista tehdä yliopistolla Campus Service Centerissä orientaatioviikkojen aikana. Sinua kehotetaan avaamaan saksalainen pankkitili, mutta itse en tätä ole tehnyt. Olen selvinnyt hyvin suomalaisilla tileilläni ja tietysti käteisellä. Käteistä kannattaa varata aina mukaan, sillä monessa ravintolassa joutuu käyttämään käteistä. 

Opiskeluhommien ohella uusille opiskelijoille ja vaihtareille järjestettiin erilaisia tapahtumia. Edellä mainitun varsinaisen pubi crawlin lisäksi saimme nauttia toisella orientaatioviikolla meitä vaihto-opiskelijoita varten järjestetystä urkukonsertista yhdessä kaupungin nähtävyyksistä. Se on keskustassa sijaitseva luostari nimeltään Kloster Unser Lieben Frauen. Fight for charitystä tutussa paikassa järjestettiin seremonia uusille opiskelijoille. Saksaksi puhutut puheet jäivät kyllä omissa korvissani kakkosiksi, kun fiilistelin OVGU Big Bandin soitantaa. Osaispa iteki vetää saksofonil! 

Aika paljon tavaraa on ainakin, niin jotain ilmeisesti muistinkin. Huomenna suuntana on Berliini, joten nyt on pakko suunnata pehkuihin, että jaksaa.

Btw jos kerran jaksoit lukea tännekin asti, niin seuraavakin info mahtuu vielä tähän.

Facebook

Syy, miksi en aina vastaa Facebookissa on hyvin yksinkertainen, vaikkakin hieman outo. Kuten osa on huomannutkin, niin kaikille tiedoksi, että jos oon Facebookissa online, niin se ei tarkota ihan aina sitä. En siis kökötä kämpillä koko aikaa, vaan onlinena oleminen tarkoittaa saksalaisen Vodafonen mielestä sitä, että riittää kunhan voit vastaanottaa viestit tietokoneeseen tai puhelimeen. Välillä ne tulevat pyytämättä molempiin. Sain siis saksalaisen liittymän hankittua heti ekoina päivinä. Se on ns. prepaid-liittymä kaikilla herkuilla, jolloin äly(tön)puhelimeni haluaa pitää minut onlinena 24/7 paikasta riippumatta.