Taas on menty sinne sun
tänne, ettei ole ehtinyt sen kummemmin tapahtumista kirjoittelemaan. Tällä
kertaa kerrotaan hieman tapahtumista, jotka liittyvät aiemminkin mainittuun
Ikukseen joko paikan tai järjestävän tahon puolesta. Tekemistä löytyy Magdeburgista
myös ilman Ikusta, joista lopussa pari esimerkkiä. Kaiken kaikkiaan päivät siis
kuluvat varsin mukavasti. Kerrotaan omatoimisesti tehdyistä reissuista
Magdeburgin ulkopuolelle sitten, kun sopiva rako taas löytyy. Kaupunkeja on
tullut kierrettyä niin roppakaupalla, ettei kuvia pysty tähän enää tunkemaan. Tiedättepähän
ainakin, että hengissä ollaan ja eteenpäin porskutellaan. Äiti ja iskä sen jo
tietävätkin, kun kävivät paikan päällä tarkastamassa, että pikku-Lihto varmasti
pärjäilee <3
Finnischer Länderabend
Ikuksen organisaatio pisti
meidät Magdeburgin suomalaiset järkkäämään Suomi-illan kaikille kiinnostuneille
opiskelijoille. Täällä perinteiseksi muodostuneet iltamat tunnetaan nimellä
Country Night tai IKUS Länderabend. Illan tarkoituksena
on antaa tietoisku kyseisestä maasta ja tarjoilla maalle tyypillistä
syötävää/juotavaa sekä järjestää jotain ohjelmaa. Ikus antoi budjetiksi illalle
parisen sataa euroa ja syötävän puolesta tuli varautua pariin sataan
vieraaseen. Aikamoinen yhtälö, mutta me kolme suomalaista suostuttiin tähän
pienen painostuksen alaisena. Oltiinhan me järjestämässä ensimmäistä
Suomi-iltaa koskaan Magdeburgissa. Apua saatiin yhdeltä Suomessakin au pairina
olleelta Ikuksen jäseneltä. Täytyy muuten sanoa, että Suomessa on satoja
huonommin suomea puhuvia maahanmuuttajia, jotka ovat olleet maassamme vuosia,
jos ei jopa kymmeniä.
Ilta aloitettiin
tervetuliaisjuomalla, joka oli tietysti salmiakkikossua. Jenny kun omasi
työkokemusta baaristakin, niin päätimme pitää vain itse tehtyä salmaria
hyväksyttävänä. Suomesta saatiin sitä varten turkinpippurilähetys, kun ei
täältä saa edes kunnon salmiakkia. Lisäksi tehtiin pari fisupulloa ihan vaan
palkinnoiksi järjestettäviä kisoja varten. Ikuksen tilat koristeltiin Suomen lipuilla
ja yhdelle seinälle kerättiin erilaisia faktoja Suomesta ja suomen kielestä.
 |
| "No ne tärkeimmät tietenkin..." |
Ensimmäinen ohjelmanumero
oli varsin kattava PowerPoint-esitys Suomesta true or false -periaatteella. Oli
kertomuksia mm. vuodenajoista, säästä, lumesta, saunasta, harrastusmahdollisuuksista
kesällä ja talvella, suomalaisista henkilöistä, virallisista kielistä ja mitä
ihmeellisimmistä MM-kilpailuista Suomessa, kuten kännykänheitosta,
suofutiksesta ja eukonkannosta. Muutama videokin siinä Youtubesta pyöräytettiin
alkukankeuksien jälkeen. Saksassa nimittäin puolet Suomen videoista ei toimi,
koska sisältö ei ole saatavilla Saksan maaperällä. Perk***** GEMA ja sen
myöntämät musiikin julkaisuoikeudet… Videoita kuitenkin saatiin näytettyä.
Yleisö oli koko illan erittäin kiinnostunutta ja hyvällä fiiliksellä messissä.
Paikkahan oli tupaten täynnä ja suunnittelemamme eukonkantokilpailu päätettiin
aloittaa heti esityksen jälkeen. Ainakin se pari sataa ihmistä sisään ja ulos
ei tapahdu niin nopeasti, kuin luulisi, mutta eihän me oltukaan nyt armeijassa.
Innokkaita pareja ryhtyi leikkiin. Voittaja sai pullon fisua ja kaikille
itsensä hengästyttäneille tarjottiin oluet innokkuuden kunniaksi.
Sisälle siirryttyämme alkoi
ruuan tarjoilu, jota oltiin väsätty aamusta asti. Ainakin 100 karjalanpiirakkaa
ja 30 munan munavoi, 100 kappaletta korvapuusteja, 5 pellillistä mamman marjapiirakkaa,
5 pellillistä mustikkapiirakkaa. Kun nämä saatiin valmiiksi, niin loppuilta
tarjoiltiin pannaria mansikkahillolla. Loppujen lopuksi ainakin 5 pellillistä
tuli sitäkin paistettua. Yksi muuttuja lisäsi tarjoiluihin haastetta varsin
paljon. Meillä oli käytettävissä nimittäin vain yksi uuni, mutta silti
onnistuttiin. Kaikki oli kypsää ja kaikki ruuat hävisivät kuin tuhka tuuleen.
Niin nopeasti hyeenalauma hyökkäsi pöydän ääreen, ettei edes kuvaa valmiista
ruuista ehditty ottamaan. Valtavasti kehuja saatiin jokaisesta ruokalajista
ja ne maistuivat kaikille kotimaasta riippumatta. Erityiskiitos maistuneista karjalanpiirakoista
kuuluu Lauralle ja Jenny saa mielestäni tästä lähtien kantaa mamman
arvonimikettä, sillä marjapiirakoidensa perusteella tämä neiti on täysin valmis
”mammaksi” nyrkin ja hellan väliin :P
 |
 |
| Siellä ne ruuat jossain OLI |
Hilpeyttä keittiössä
aiheutti munavoin menekki. Ei auttanut huutaa pöydän vieressä, että sitä tulisi
laittaa siihen karjalanpiirakan päälle. Pitäisihän se tietää, että nälkäinen
opiskelija mitään kuuntele, kun se näkee ruokaa tarjottimella ja on saanut
luvan syödä. Munavoi nimittäin maistui muutamalle kaverille varsin hyvin ihan
vaan sormilla suuhun mättäen. Eivät uskoneet sanomisiamme. Heille riitti
yksinkertaisesti se, että se oli syötävää. Hetken sitä katseltuamme päätimme
kuitenkin takavarikoida lopun keittiöön kerran karjalanpiirakatkin hävisivät
kuin hauet rannasta konsanaan. Ei ehditty muita suunniteltuja kisoja siinä
illan aikana järkkäämään, kun piti hääriä keittiössä ja olla tarjoilemassa
ruokaa, jotta sen ottaminen sujuisi sutjakkaammin. Kehuja saatiin kuitenkin
valtavasti ja itsekin oltiin loppujen lopuksi erittäin tyytyväisiä aikaansaamaamme
iltaan. Sen verran on kuitenkin hommaa, että ei ihan joka viikko tämmöisiä
pirskeitä viitsisi olla järkkäämässä. Suomalaiset kiittää ja kuittaa.
 |
| The Finns + wannabe Finn |
Kartinggii
Ikus järjesti Kartingajot
paikallisella sisäradalla, joka olikin edelliseen tapahtumaan verrattuna paljon
miespainotteisempi. Mies ei yksinkertaisesti voi vastustaa moottoreita,
pärinää, bensanhajua ja adrenaliiniryöppyjä samassa paketissa. Kerättiin siis
saman tien tapahtumasta kuullessamme joukkue kasaan. Kisaa ajettiin 4 henkilön
joukkueella Le Mans – tyyppisesti vajaat pari tuntia. Ohituksia, törmäyksiä,
spinnauksia, takarenkaan räjähtäminen (tietysti mun autosta), kipinöitä
renkaan räjähdyksestä johtuen, kuskin vaihtoja, kiihdytyksiä, naurua ja
hurraamista, niistä koostui tämä ilta.
 |
| TurboFigaaaaa! |
Vaikka annan 20 kiloo
tasotusta, toisille lähes 30, niin silti tän joukon nopein :) Vaikka nää ei
mitään F1:ä olekaan, niin aina on kiva nähdä mustaa valkosella niistä
kiistellyistä asioista. Tsekatkaas mielenkiintoinen video massan vaikutuksesta
kartingautoissa http://www.youtube.com/watch?v=Rm0W1_NasjQ&feature=related
Joskus taannoin luin
lehtiartikkelia siitä, kuinka videopelien pelaaminen etenkin toista ihmistä vastaan
kiihdyttää aivojen mielihyväkeskuksen toimintaa, jolloin aivoissa tapahtuu
samanlaisia mielihyvän kokemuksia kuin seksin aikana. Mihin tällaista
todellista kilpailua sitten voidaan enää edes verrata? Muistui kyllä hyvin
mieleen, kun pikkupoikana kiersi rataa omalla mikroautolla. Ai että, miten
siistiä hommaa. Taisi ajojen aiheuttamat adrenaliiniryöpyt nostattaa tälläkin
kertaa mikroautokuumeen. Onneksi tämä tuntuu siltä ohimenevältä sortilta,
olisihan siinä 2 pyörää liikaa. Siinä itse rataa kiertäessä ymmärtää kyllä
senkin, miksi Räikkösen Kimillekään ei ole niin justiinsa, saako se siitä
ajamisesta rahaa vai ei. Onhan se varmaan vielä astetta enemmän aivojen
mielihyväkeskuksen toimintaa kiihdyttävämpää, jos ”seksin” harrastamisesta saa
toistakymmentä miljoonaa euroa tilille vuosittain. Eiköhän oteta jätkät
uusiksi!?
Bowling
Ikuksen järjestämä
keilausilta oli erittäin onnistunut. Lähdettiin porukalla Twentyyn keilaamaan
ja saatiinkin harrastaa sitä jopa kolme tuntia pelkästään Ikuksen porukalla!
Paikan työntekijät ottivat meidät vastaan todella vieraanvaraisesti. Jokaisesta
kaadosta sai shotin! Aluksi kaadot olivat kyllä varsin harvassa, mutta kun
paikat rupesivat lämpenemään, niin rupesi tarjoilukin hieman vähenemään. Enää sai
shotin, kun teki kaadon DJ:n kuulutuksen jälkeen tiettynä aikana. Ehkä tämä anteliaisuus johtui siitä, että tekniikoita nähtiin aluksi vaikka minkälaisia. Joskus pallot lähti tyttöjen käsistä jopa taaksepäin, mutta niinhän se on, että harjoitus tekee mestarin. Toisaalta lahjattomat reenaa, joten olihan se pakko todistaa (muutamaan otteeseen), että selkä keiloihin päin voi tehdä niitä kaatoja.
 |
| Kaatoryypyllä |
Pulikoimista
Ikus järjesti myös retken
euroopan suurimpaan tropical holiday worldiin, jonka skippasin Amsterdamin
reissun takia. Magdeburgissa on myös oma kylpylä, Nautica, jonne suuntasin
omatoimisesti ah niin ihana sauna mielessä. Valitettavasti ne eivät ole ihan
niin kuin Suomessa. Saunojen ulkoinen olemus on kieltämättä tyylikkäämpi kuin
monen Suomessa. Erityyppisiä saunoja taisi olla 6 kappaletta ja ehdoton
suosikki oli ulkona sijaitseva kotasauna. Takan loimutessa ja hienossa
valaistuksessa oli mukava köllötellä ja nauttia lämmöstä. Nimenomaan lämmöstä,
sillä lämpötilat eivät saksalaisessa saunassa kovin korkeat olleet. Kuumuutta
ei tarvinnut pelätä, kun ei löylyäkään kiukaille heitetä :O
Altaissa lilluminen on
mukavaa vaihtelua opiskeluun ja kaupungilla hengailuun. Porealtaat tietysti
suosikkeja, mutta liukumäille täytyy antaa iso plussa! Korkein niistä yllätti jopa allekirjoittaneen,
joka pitää itseään jonkinasteisena huimapäänä. Se tuli niin lujaa, että oli
pakko laittaa lopussa aina silmät kiinni ja käsi naaman eteen, etteivät keuhkot
ole altaaseen laskeuduttaessa ihan täynnä vettä. Tähän ei pikkulapset uskaltanutkaan
tulla, niin ei tarvinnut jonotella. Iskänkin sisäinen pikkupoika otti vallan ja
me mentiin kilpaa uudestaan ylös. Oli se niin hurja mäki, että sen aiheuttamaan
jännityksen tunteeseen jäi ihan koukkuun.
Keilausta voi harrastaa myös
astetta isommassa paikassa, joka on hieman kauempana kaupungin ytimestä, US playn bowling- & freizeitcenterissä. Helpoiten siine pääsee autolla, mutta bussitkin ilmeisesti kulkevat sinne. Sieltä löytyy keilauksen lisäksi iso valikoima
autopelejä, biljardia ja muita vempaimia jenkkityyliin. Mutsi aina ihmettelee, miksi meidän täytyy Raunon kanssa aina kisailla. Syy on varsin yksinkertainen ja se löytyy läheltä. Tällä kertaa kisattiin vuorostaan iskän kanssa Sega-rallyn parissa. On se vaan aikamoinen
vesseli, kun eka nöyryyttää poikaansa keilaamalla 8 kaatoo putkeen ja sit
paukuttaa vielä vasaran voimalyönnissä uudet pohjat saksalaisten hämmästeltäväksi. Enkä muuten pärjänny
sukelluksessakaan siel kylpyläs, mut mun iskä voittaiski teidän iskän! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti